Nordiska Audiologiska Sällskapet (NAS)
19. Kongressi 28. -31. toukokuuta Stavangerissa, Norjassa

Kauniissa kevätsäässä järjestettiin 46-vuotiaan Pohjoismaisen Audiologisen Yhdistyksen (NAS) kongressi eteläisessä Norjassa, Stavangerissa. Järjestäjien tavoitteena oli lisätä tietoa ja vahvistaa audiologian alan ammattilaisten yhteenkuuluvuutta. Laaja-aiheiset luennot ja keskustelut sekä vapaa-aikatapaamiset antoivat tähän oivat mahdollisuudet.
Kongressissa oli noin neljäsataa osallistujaa; Suomesta kuulonhuollon ammattilaisia vain 14, sekä lisäksi muutama kuuloalan laitteiden maahantuoja.

Ohjelma rakentui kuudesta pääaiheesta:
1.Pikkulasten kuuloviat
a)Varhainen diagnostiikka
b)Kuulokojesovitus
c)Sisäkorvaistutteen saaneiden lasten seuranta: kommunikaatio ja oppiminen
2. Elämänlaatu
3. Tinnitus
4. Sentraalisia vaikutuksia: Auditiivinen neuropatia
5. Huimaus
6. Kokonaisvaltainen kuulonhuolto
Näiden teemojen lisäksi kuultiin 21 vapaa-aiheista esitystä.

Seuraavassa referoin muutamalla lauseella lähinnä lasten asioita käsitelleitä esityksiä. Minulla on kongressijulkaisu lainattavissa kiinnostuneille. Kongressi vaati keskittyvää kuuntelua, koska tällä kertaa mitään luentoja ei tulkattu.

Vastasyntyneiden kuulonseulonta

Tilanne Norjassa (Olav Mjölsnes, Stavanger): lapsia syntyy n. 60 000 vuodessa. Kuntoutusta vaativa kuulovika on noin 60-120 lapsella/vuosi. Tähän asti synnynnäisten kuulovikojen toteaminen on usein tapahtunut 2,5 – 3 vuoden iässä, mikä on aivan liian myöhään.
Syksyllä 2005 tilanne: osassa sairaaloita seulonta toimii, osassa tehdään OAE(otoakustiset emissio)-mittaukset vain tehohoidossa oleville lapsille. Lähes kaikissa terveyskeskuksissa on valmius OAE-mittausten tekoon. Toivotaan että uusi sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus toteutuu ja vuosien 2007-2008 aikana yhtenäinen seulontasysteemi toimii koko maassa.

Islanti (Bryndis Guđmunđsđottir, Reykjavik): maassa synty reilut 4000 lasta vuodessa. Reykjavikissa, jossa 70% lapsista syntyy, ollaan aloittamassa kahden vuoden tutkimusprojektia jossa tavoitteena on tunnistaa 80% vastasyntyneistä kuulovikaisista lapsista alle 3 kk:n ikäisinä. Oletettavissa on että vuosittain syntyy noin 6 lasta joilla on kuntoutusta vaativa kuulovika, ja saman verran toispuolisia kuulovikoja. Islantilaisista 28 aikuista ja 9 lasta on saanut sisäkorvaistutteen. Leikkaukset suoritetaan v. 2000 tehdyn sopimuksen mukaan Huddingen yliopistollisessa sairaalassa Tukholmassa.

Suomi: (Reijo Johansson, TYKS) Vastasyntyneiden kuulonseulonta ei toteudu vielä täysin kattavasti Suomessa, vaikka joissakin yliopistollisissa ja keskussairaaloissa on seulontoja toteutettu jo useiden vuosien ajan. Osa sairaaloista valmistautuu vastasyntyneiden seulonnan toteuttamiseen lähiaikoina. Yleisimmin menetelmänä käytetään (TEOAE) transientti otoakustinen emissio -tutkimusta, ja tarpeen mukaan lisäksi aivorunkoaudiometriaa tai eräitä muita tutkimuksia joita voidaan suorittaa yliopistollisissa sairaaloissa.
Tanska (Birger Koefoed-Nielsen):Vuonna 2004 saatiin rahoitus kaksivuotiselle valtakunnalliselle vastasyntyneiden kuulonseulontaprojektille. Tavoitteena on että 80% vastasyntyneista käy seulonnan läpi projektin ensimmäisenä vuonna ja 90 % toisena.
Kaikki vastasyntyneinä tehohoitoon joutuneet lapset testataan 48 tunnin kuluessa (TEOAE ja AABR eli aivorunkoaudiometria). Muut riskilapset, esimerkiksi kromosomianomalia- tai kallon epämuodostumatapaukset tutkitaan audiologian klinikalla.
Tavalliset vastasyntyneet seulotaan 4. -10. elinpäivänä , viimeistään 30:n päivän iässä.
Audiologiset yksiköt ovat alkaneet kouluttaa synnytysosastojen henkilökuntaa joka on alkanut tehdä kuulonseulontoja, koska he eivät siis ole kuulontutkijoita. Koulutuksen sisältöä: neurologia, anatomia, psykologia, hygienia, tutkimuslaitteiden käyttö, ohjattu harjoittelu ja informaatioaineiston käsittely.

Ruotsi (Claes Möller, Sahlgrenska universitetssjukhuset ,Göteborg): Ruotsissa syntyy noin 100 000 lasta vuodessa, joista muiden Pohjoismaiden tavoin voidaan arvella noin 1-2 /1000 olevan kuulovammaisia. Varhainen kuulovian löytäminen ja tarkka diagnostiikka voi vaikuttaa esiintymislukujen tarkkuuteen. Tällä hetkellä Ruotsissa noin 80 % vastasyntyneistä käy läpi kuulonseulonnan. Pitäisi pitää synnyttäneet naiset osastoilla kauemmin kuin nykyisen trendin mukaiset 48 tuntia, jotta kuulonseulontatulos olisi luotettavampi. Olisi aiheellista järjestää myös toinen seulonta 5-7 vuoden iässä, koska silloin on jo havaittavissa lisää kuulovikoja, esim. toispuoleisia, jotka pitäisi havaita ennen kouluun menoa.15 vuoden iässä voidaan todeta kuulovika jopa 5-7:llä tuhannesta lapsesta.

Pikkulasten kuulokojesovitus

Eva Börjesson, Sahlgrenska universitetssjukhuset Göteborg : Joka vuosi Ruotsissa syntyy noin 150 lasta jotka tarvitsevat kuulokojeen/kojeet tai sisäkorvaistutteen. Lisäksi joidenkin lasten kuulo huononee niin että kuuloapuväline on tarpeen. Jos varhaista kuulovian löytämistä seuraa pikainen diagnostiikka ja asianmukaisten kuntoutustoimien aloittaminen, saa lapsi paremmat mahdollisuudet kommunikaatiotaitojen saavuttamiseen kuin viivästyneiden toimenpiteiden jälkeen. Kuulokoje on tarpeen jos kynnysarvot 1000- 4000Hz:ssä ovat yli 30 dB. Varhainen kuulokojesovitus vaatii tarkkaa tietoa kuulovian laadusta ja asteesta. Teknisen kehityksen seuraaminen ja jatkuva tutkimus- ja kehittämistyö on tarpeen, samoin tiimityö jotta perheelle voitaisiin tarjota varhain myös psykososiaalista ja pedagogista tukea. Lasten psykoakustiset kuulontutkimukset voitaisiin aloittaa paljon aikaisemmin kuin nyt yleisesti tehdään; 4-5 kuukauden, viimeistään 6 kk:n iässä. Ks. lisää www.hi.se. (Hjälpmedelsinstitutet; verkossa mm. kirja Spädbarn med hörselnedsättning - diagnostik och habilitering).

Siri Wennberg, Hörcentralen Trondheim, Norja: Pienten, 0-3-vuotiaiden lasten kuulokojesovituksessa on moniammatillisen työryhmän ( kuulontutkija, kuulovammaisten. puheterap., korvalääkäri ja audiologi ) yhteistyö tärkeää. Lapselle pyritään valitsemaan sellaiset kuulokojeet joiden avulla hän saa optimaaliset mahdollisuudet puheen kuulemiseen ja oppimiseen. Vanhempia on perehdytettävä asiaan ennen kuin kuulokojesovitusta aloitetaan. Kaikilla kuulontutkimusprosessiin osallistuvilla on syytä olla tietoa vanhempien suru- ja kriisireaktioista.
On myös tärkeä toimia vanhempien ohjauksessa yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen.
Kaikille kuntoutusta tarvitseville kuulovammaisille lapsille sovitetaan kojeet molempiin korviin. Kuulokojesovitusraja on: kuulonvajaus 40 dB tai enemmän 500- 4000 Hz:n alueella. Kuulovian toteamisen ja kuulokojeiden saannin välillä saa kulua korkeintaan 2-3 viikkoa.

Sisäkorvaistutteen saaneiden lasten seuranta: kommunikaatio ja oppiminen

Ona Bø Wie, Rikshospitalet & Institut for Spesialpedagogikk, Oslo: Sisäkorvaistute alle puolitoistavuotiaille lapsille. SI:n saaneiden lasten seurannassa on tärkeää pedagogisen, teknisen ja lääketieteellisen ammattihenkilöstön yhteistyö, jotta kunkin lapsen parhaat mahdollisuudet ja laitteen tekniset mahdollisuudet saataisiin parhaiten hyödynnetyksi. Tänä vuonna ilmestyi sosiaali-ja terveysministeriön raportti ”Sisäkorvaistute -apu kuulevaan elämään”, jossa valotetaan SI-kuntoutusprosessia. Kun on mietitty, mitä paras mahdollinen kuntoutuskokonaisuus sisältää, on Oslossa päädytty mm. tavoittelemaan SI-leikkausta alle yhden vuoden ikää – ja kaikille kahta SI:ta. Lasten sijoittamista tavallisiin päiväkoteihin suositaan. Tuloksia seurataan Oslon Rikshospitaletin oman kuulo- ja puhetestipaketin avulla, joka sisältää mm. englannista käännetyt Reynell- (on myös suomeksi), TROG- ja Littlears- (suomeksi tulossa) materiaalit.

Gunilla Preisler, Psykologiska Institutionen, Stockholm: Psyko-sosiaalinen seurantatutkimus sisäkorvaistutetta käyttävistä lapsista koulussa. Nykyisin Ruotsissa saa 90% vaik. kuulovikaisista lapsista sisäkorvaistutteen. Mitä vaikutuksia istutteen saamisella on lasten psykososiaaliseen kehitykseen? Tämän selvittämiseksi aloitettiin vuonna 1995 pitkittäistutkimus ensimmäisen sukupolven SI:ta käyttäville lapsille. Seuranta on jatkunut läpi esikouluaikojen ja ensimmäisten kouluvuosien. Vanhempien, avustajien, opettajien ja lasten haastattelujen avulla on pyritty saamaan tarkka kuva lapsen tilanteesta. Muun muassa on käynyt ilmi että useat lapset selvisivät kohtalaisen hyvin kuulevassa lähikoulussa ensimmäiset pari- kolme vuotta viittomakielisen avustajan turvin. Vanhemmaksi tultuaan, ja jos tukitoimet loppuivat, alkoi ilmetä vaikeuksia. Puhutun kielen taidot eivät olleet viittomakielen tulkkiin tukeutuneilla oppilailla riittävästi kehittyneet, joten kaverisuhteita kyllä syntyi, mutta kontaktit olivat usein vain vähän keskusteluaineksia sisältäviä. Kuulovammaisten kouluissa (oli useimmiten pääasiallisesti viittomakielinen, ”hiljainen” koulu) SI:ta käyttävät lapset menestyivät oppiaineissa edellytystensä mukaisesti, mutta varsinkin vanhemmat toivoivat enemmän puheen käyttöä kouluissa. Koulukaverisuhteita viittomakielellä syntyi, mutta ei juurikaan kuulevassa/puhuvassa kotiympäristössä.
Keskustelu ja tutkimus aiheesta jatkuvat.

Marja Hasan, Satakieliohjelma ja Eila Lonka, Helsingin Yliopisto: Kartoitus sisäkorvaistutetta käyttävistä lapsista Suomessa: kommunikaatio, päivähoito ja koulunkäynti.
Lyhennelmä esityksestä on luettavissa osoitteessa www.satakieliohjelma.fi /etusivu/ajankohtaista.

Marieke Bruin, Stavanger: Äidin ajatuksia –mietteitä monikielisessä perheessä. Kolme- ja puolivuotiaan Lotten hollantilaiset vanhemmat ovat asuneet Norjassa 13 vuotta ja puhuvat keskenään hollantia ja kodin ulkopuolella norjaa. Perheen kaksi vanhempaa lasta käyvät norjankielistä koulua ja puhuvat usein keskenään norjaa hollannin lisäksi. Käytössä ovat norjalaiset viittomat puheen tukena.
Miten tällaisessa monimutkaisessa kielitilanteessa vanhempien ohjaus ja lapsen kielellisen kehittymisen arviointi onnistuu? Ongelmia on, mutta rauhallisessa yhteistyössä edetään.

Rosi Kilander & Anna Persson
Hörselkliniken, Karolinska Universitetssjukhuset , Huddinge (Tukholma)

Vanhempien koulutus: Kuinka edistän lapseni puheen- ja kielen kehitystä?

Kuulovammaisten lasten vanhemmille on tähän asti järjestetty paljon koulutusta viittomakielessä, mutta viime vuosina on varsinkin pienten, SI:n saaneiden lasten vanhempien kiinnostus lisääntynyt lapsen puhekielen kehittymisen menetelmiin. Kanadalaisten Hanen-menetelmän ja Auditiivis-verbaalisen terapian inspiroimina suunnittelimme v. 2005 vanhempainkurssin, ja vuoden 2006 alusta saakka se on jatkuvana toimintana kuulokeskuksen normaalissa kurssitarjonnassa. Kurssi on tarkoitettu 1-4-vuotiaiden, kuulokojeita tai SI:ta käyttävien lasten vanhemmille. Ryhmässä on 4-5 vanhemmat ja se kokoontuu 4 tai 5 kertaa peräkkäisinä viikkoina 2½ tuntia kerrallaan. Seurantatapaaminen on puolen vuoden kuluttua. Kurssin tavoitteena on vahvistaa vanhempien osallistumista lapsensa kielelliseen kehittymiseen. Yksilöllinen puheterapia on vain pieni osa lapsen elämää.Vanhemmat saavat tietoa muun muassa siitä, miten erilaisten lasten kanssa voidaan löytää kullekin toimivia ratkaisuja ja menettelytapoja. Kurssin vetäjinä toimivat korvaklinikan puheterapeutti ja erityisopettaja. Kurssi koostuu teorialuennoista (joihin sisältyy käytännön harjoituksia), kurssilaisten kotona videoitujen tilanteiden analysoinneista ja ryhmäkeskusteluista.
Kurssimateriaali on koottu monisteeksi jonka vanhemmat kurssin aikana vähitellen saavat.

Sisältö on pääpiirteittäin tällainen:
1. Kokoontuminen:Kommunikaation perusteita
-Millainen on hyvä kommunikoija
-Arvioidaan oman lapsen tämänhetkistä tasoa

2. Kokoontuminen: Kielen oppiminen ei käy hetkessä
-Miten paljon ja missä tilanteissa lapsen kielen ja puheen kehitystä voi stimuloida
-Arkipäivän tilanteita, miten niissä voidaan toimia päämäärätietoisesti
-Miten keskinäinen kommunikointi pidetään käynnissä
-Kotitehtävä: videointi; ruokailutilanne kotona

3. Kokoontuminen: Kuulon ja kuuntelun kehittyminen
-Painopiste kuunteluun
-Hyvä kuunteluympäristö
-Kysy kuuloasioista, kuulontutkija vastaa
-Videointien analysointia
-Kotitehtävä: videoi vapaa leikkitilanne

4. Kokoontuminen: Leikin merkitys kommunikaatiolle
- Leikissä lapsi oppii
- Aktiivinen kommunikointikumppani
- Matkimis/mallinnusharjoituksia
- Hyviä leluja ja muita leikkitavaroita
- Videoanalyysi

5. Kokoontuminen: Lukeminen, laulut, musiikki ; luovan toiminnan merkityksellisyys
-Miten luemme/kerromme niin että tuemme kielen kehittymistä
-Kirjavinkkejä
- Lauleluja
-Videointien katselua ja keskustelua

(Raportin kirjoittajan huom.: Satakieliohjelman syksyllä 2006 aloitetut ”Oivallan ja toimin”- kurssit on rakennettu samojen Hanen- ja AVT-periaatteiden , sekä VHT (Video Home Training) –periaatteiden mukaan kuin yllä esitelty ruotslaismalli. Oivallan ja toimin- kursseja tullaan järjestämään eri puolilla maata, tosin muoto on toistaiseksi keskitetty: kaksi viikonloppua 1-2 kk:n aikana, koko perheet mukana, jossain kurssikeskuksessa tms. paikassa jossa täyshoito, yöpyminen ja perheiden yhdessäolo onnistuu.)

Claes Möller, Sahlgrenska Universitetssjukhuset, Göteborg:

Auditiivinen neuropatia - diagnoosi ja muita haasteita

”Korvilla kuullaan,
mutta aivoilla kuunnellaan”

Mistä tässä on kyse?
Onko kyseessä sentraalinen vai sensorineuraalinen kuulovika? Vai näiden yhdistelmä? Diagnoosinimikkeitä on monta sekä sekalaisia määritelmiä. Mikä on ”oikea” auditiivinen neuropatia? Voidaanko tämä dg antaa vain silloin kun vika on sisemmissä aistinsoluissa ja kuulohermon simpukkaa lähellä olevassa osassa?

Mm. seuraavia termejä käytössä:

AN = auditiivinen neuropatia
APD = Auditory Processing Disorder, auditiivisen eli kuuloprosessoinnin häiriö
AD = auditorinen dys-synkronia
CAPD= Central Auditory Processing Disorder, sentraalinen auditiivisen prosessoinnin häiriö

Mitä tunnusmerkkejä?

-äänesaudiogrammissa normaali tai vaikea kuulonalenema, tai mitä tahansa siltä väliltä
-puheaudiogrammi vaihteleva, yleensä selvästi huonompi kuin äänesag:n perusteella odotettavissa
-melussa puheenerottelu erittäin huono
-stapediusrefleksi ei laukea
-aivorunkoaudiometria patologinen
-otoakustiset emissiot (OAE, TEOAE, ) normaalit
-kuulokojeen käyttö hyvin vaikeaa ja vähän hyödyttävää

Miksi diagnoosi on tärkeä?

-vanhemmat/potilas itse haluaa tietää, miksi on tällainen tilanne,
miksi on näitä kummallisia kuulotuloksia
-me ammattilaiset haluamme ymmärtää miksi potilas on niin kummallinen
-miksei apuvälineet auta ?
-mikä on ennuste?

Kenelle diagnostiset tutkimukset?

Selkeitä syitä ei tiedossa, mahdollisesti kyseessä monen syyn yhdistelmä. Ainakin vastasyntyneen vaikea hyperbilirubinemia ja muut vastasyntyneisyysajan tehohoitoa vaativat tilat ovat tekijöitä joiden takia pitäisi mahdollinen AN- diagnoosi tutkia,
sekä

-kun kuulovammassa näyttää olevan ”jotain erikoista”
-kun puhdasääni- ja puheaudiometriat eivät vastaa toisiaan
-kuulo-ongelmia, vaikka äänesaudiometria on normaali
-kun kuulokojeet eivät auta odotetusti
-kun kuulonkuntoutus ei tehoa
-kun stapediusrefleksi patologinen vaikkei ole havaittavissa johtumisvikaa
-kaikilta SI-kandidaateilta

Mitä voidaan tehdä?

-selvä puhe, FM-laitteet,
-visuaaliset apukeinot käyttöön (viittomat, tukiviittomat, taktiilit viittomat..)
- hyvä akustiikka tärkeä, kuulonharjoitus voi olla hyödyksi

Tässä olivat päällimmäiset kuulumiset lasten osuudesta NAS-kongressista 2006.
Seuraava NAS-kongressi on Reykjavikissa 4.-7. 6. 2008.

Marja Hasan