ESITTELY | YHTEYSTIEDOT | TOIMINTA | TAPAHTUMAT | TIETOPANKKI | LINKIT | PALAUTE


 

 

KUN LAPSI SAA SISÄKORVAISTUTTEEN

PERUSTIETOA VANHEMMILLE, SUKULAISILLE, YSTÄVILLE JA HOITAJILLE

Tämä opas on tarkoitettu kaikille niille, joiden perhe- tai tuttavapiirissä on sisäkorvaistutetta (kokleaimplanttia) käyttävä tai sellaisen lähiaikoina saava lapsi.
Suomessa käytetään tällä hetkellä kahden valmistajan sisäkorvaistutteita. Laitekohtaiset tiedot ja opastuksen perhe saa siitä yliopistollisen sairaalan kuulokeskuksesta, jonka asiakkaana lapsi on. Kuulokeskuksen vastuualueeseen kuuluvat myös sisäkorvaistutteen asettamiseen ja sopivuuteen liittyvän tiedon antaminen sekä keskustelut perheen kanssa, esitutkimukset, leikkaus, laitteen ohjelmoinnit, käytön opetus ja huolto sekä tarvittavien kuntoutustoimenpiteiden järjestäminen ja seuranta.

KUULEMINEN

Ääni on aaltomaista ilmahiukkasten liikettä, joka välittyy kuultavaksi korvien kautta.

Äänen voimakkuuden yksikkö on desibeli (dB). Normaalikuuloisen ihmisen kuulokynnystaso, eli hiljaisin ääni, jonka hän kuulee, on 0 - 20 dB:n välillä. Kuiskaus on noin 30 dB:n ja tavallinen puhe noin 60 dB:n voimakkuista metrin päästä kuunneltuna.

Äänen taajuuden yksikkö hertsi (Hz ; tai vastaavasti kHz = kilohertsi = 1000 Hz) ilmoittaa ääniaaltojen värähtelyjen lukumäärän sekunnissa. Mitä nopeammin ääniaallot värähtelevät, sitä korkeampana ääni kuullaan. Normaalikuuloinen henkilö havaitsee ääniä, joiden korkeus on noin 20 - 20 000 Hz. Pianon äänialue on noin 30 - 5000 Hz.

Tavallisen puheen vastaanottamiseen riittää yleensä se, että kuulee ja erottelee äänet, joiden voimakkuus on 40 - 70 dB ja taajuus 250 - 5000 Hz.

Kuulovikojen asteen luokituksessa käytetään usein keskeiseltä puheäänialueelta (500, 1000, 2000 ja 4000 Hz) mitattujen kuulokynnysten keskiarvoa paremmassa korvassa. Mikäli tämä keskiarvo on alle 20 dB, katsotaan kuulon olevan normaali.

Kuulovian vaikeusasteluokitus EU:n asiantuntijatyöryhmän (1996) mukaan :

 

Kuulovian aste kuulokynnysten keskiarvo
   
lievä kuulovika 20 dB - 40 dB
keskivaikea kuulovika 40 dB - 70 dB
vaikea kuulovika 70 dB - 95 dB
erittäin vaikea kuulovika 95 dB tai enemmän
   

KORVAN RAKENNE

Ulkokorva muodostuu korvalehdestä ja korvakäytävästä. Korvalehti kokoaa ja vahvistaa ääntä ja auttaa osaltaan paikallistamaan, mistä suunnasta ääni tulee.

Korvakäytävää pitkin ääni kulkee välikorvaan, jonka uloimpana rakenteena oleva tärykalvo värähtelee rummun kalvon tapaan ääniaaltojen osuessa siihen. Tärykalvoon kiinnittyvät kuuloluut vasara, alasin ja jalustin ovat niveltyneet toisiinsa. Ne vahvistavat äänenpaineen aiheuttamaa värähtelyä ilman täyttämässä välikorvassa ja siirtävät värähtelyn soikean ikkunan kautta sisäkorvaan.

Sisäkorvan muodostavat tasapainon säätelyyn osallistuva tasapainoelin (vestibulaarielin) ja simpukka, jossa varsinainen kuuloelin sijaitsee.

Simpukka eli koklea (cochlea) on kotilon muotoinen ja nesteen täyttämä. Simpukan tyviosassa olevat kuuloaistinsolut vastaanottavat ja lähettävät eteenpäin tietoa kaikkein korkeimmista äänistä, simpukan kärjessä olevat puolestaan kaikkein matalimmista äänistä, ja näiden välissä olevat solut tällä välillä olevista äänenkorkeuksista. Kun neste värähtelee simpukassa äänenpaineen voimasta, liikkuvat myös siellä olevaan tyvikalvoon kiinnittyneet karvamaiset aistinsolut ja niiden karvat taipuvat Tällöin syntyy pieniä sähköimpulsseja jotka välittyvät likeisiin kuulohermon säikeisiin. Kuulohermoa pitkin nämä hermoimpulssit kulkevat aivojen kuorikerroksen kuulokeskuksiin, joissa ne aistitaan ja tulkitaan erilaisiksi kuulluiksi ääniksi, mm. liikenteen, koneiden, eläinten ja luonnon ääniksi sekä puheeksi. Näiden äänten tunnistamiseen tarvitaan kuuloerottelukykyä ja kuulokokemuksiin perustuvaa äänten tunnistamiskykyä.

 

 

KUULOKOJEET

Kuuloviasta aiheutuvia kuulovaikeuksia on jo vuosikymmenten ajan pystytty lieventämään akustisten eli ääntä vahvistavien kuulokojeiden avulla. Kuulokojeen / kuulokojeiden valinnan ja sovituksen asiantuntijoita ovat audiologilääkärit ja kuulontutkijat.

Korvantauskuulokojeissa mikrofoni ja vahvistin ovat korvalehden takana, ja vahvistettu ääni johdetaan korvakappaleen kanavan läpi korvakäytävään. Korvantauskojeita on sekä lievään, keskivaikeaan, vaikeaan että erittäin vaikeaan kuulovikaan sopivia. Monet kojeet ovat yksilöllisesti ohjelmoitavia ja niiden ohjelmia voidaan kaukosäätimellä ohjata erilaisten kuunteluolosuhteiden mukaan.

Korvakäytäväkojeet, joita pidetään korvalehden kuopassa tai korvakäytävän suulla sopivat lieviin ja keskivaikeisiin kuulovikoihin. Pienen kokonsa vuoksi ne edellyttävät käyttäjältään hyvää sorminäppäryyttä.

Taskukojeet sopivat käyttöominaisuuksiltaan varsinkin ikääntyneille, mutta joskus niitä käytetään myös pikkulapsilla. Mikrofoni ja vahvistin sekä virtalähteenä toimivat paristot ovat kaulapussissa tai taskussa kannettavassa osassa. Kuuloke on johdon päässä korvakappaleeseen kiinnitettynä. Taskukojeissa on mahdollisuus suureen äänen vahvistukseen, ja käyttökytkimet ovat kookkaammat kuin pienissä kuulokojeissa.

Luujohtokuulokojeita voidaan käyttää eräissä välikorvakuulovioissa. Ne voidaan kiinnittää pantaan tai silmälasin sankaan, tai ne voidaan leikkauksessa kiinnittää korvan taakse pään luuhun.

SISÄKORVAISTUTE

Sisäkorvaistutteen eli kokleaimplantin käyttämistä voidaan harkita, jos kyseessä on vaikea- tai erittäin vaikea- asteinen, molemminpuolinen sisäkorvakuulovika, eikä tavallisten, akustisten kuulokojeiden avulla saavuteta puheen vastaanottamiseen riittävää kuuloa. Sisäkorvaistute on toiminnaltaan sähköinen kuulokoje, jolla korvataan sisäkorvan puuttuvaa tai vajavaista toimintaa. Näitä laitteita on käytetty 1960-luvulta alkaen, ja Suomessa vuodesta 1985, jolloin ne olivat vielä yksikanavaisia ja niitä käytettiin vain kuuroutuneilla aikuisilla. Suomessa ensimmäiset syntymästään asti vaikea-asteisesti kuulovikaiset lapset saivat sisäkorvaistutteet vuonna 1997. Nykyisin suurin osa sisäkorvaistutteen saavista lapsista on syntymästään asti vaikeasti tai erittäin vaikeasti kuulovikaisia tai ennen puheenoppimisikää kuuroutuneita. Tällöin sisäkorvaistute pyritään asettamaan lapselle alle 3-vuotiaana. Myöhemmin kuuroutuneet voivat saada laitteen kun sen soveltuvuus on esitutkimuksin selvitetty.

Sisäkorvaistutelaitteisto koostuu sisäisistä ja ulkoisista osista. Ulkoisiin osiin kuuluva mikrofoni on korvan takana kuten korvantauskuulokoje. Korvakappaletta sen sijaan ei tarvita, ellei sillä haluta parantaa mikrofonin paikallaan pysymistä. Mikrofonin vastaanottama ääni kulkee pieneen tietokoneeseen eli puheprosessoriin, jossa äänisignaali muutetaan digitaaliseksi koodiksi. Puheprosessorista signaali etenee korvan takana olevaan lähettimeen ja siirtyy ihon läpi istutteen sisäiseen osaan. Lähetin pysyy paikallaan ihon päällä pienen magneetin avulla. Istutteen sisäisissä osissa koodi puretaan ja tiedot vastaanotetusta äänestä siirtyvät simpukkaan asetetun elektrodinauhan kautta kuulohermoa pitkin aivojen kuorikerroksen kuulokeskuksiin.

Nykyisin on käytössä ulkoisilta osiltaan kahdentyyppisiä istutelaitteistoja. Toisessa tyypissä on erillinen, taskussa kannettava puheprosessori, toisessa tyypissä puheprosessorikin on korvan takana olevassa osassa.

Taskuprosessori


Korvantausprosessori


Miten sisäkorvaistute (kokleaimplantti) toimii

 

1. Mikrofoni ottaa vastaan äänen
2. Äänisignaali siirtyy puheprosessoriin
3. Ääni koodataan digitaaliseen muotoon
4. Koodattu äänisignaali etenee puheprosessorista korvan takan olevaan lähettimeen
5. Ääni siirtyy ihon läpi sisäiseen istuteosaan
6. Istute purkaa vastaanottamansa koodin
7. Tiedot äänestä siirtyvät simpukkaan asetettuun elektrodinauhaan ja kuulohermon säikeisiin
8.Hermoimpulssit siirtyvät aivojen kuulokeskuksiin joissa ne tulkitaan erilaisiksi ääniksi

 

LEIKKAUS

Sisäkorvaistutteen sisäiset osat asetetaan paikoilleen korvaleikkauksessa yliopistollisessa keskussairaalassa. Leikkaus voidaan suorittaa vain jos lapsi on terve,joten esimerkiksi korvatulehdus on hoidettava sitä ennen. Yleensä lapset viipyvät sairaalassa leikkauksen jälkeen 3 - 4 päivää. Vanhemmat tai toinen heistä voi yleensä olla sairaalassa mukana. Leikkauksessa istutteen elektrodiosa viedään simpukan sisään ja vastaanotin - magneettiosa kiinnitetään päänahan alle luuhun tehtyyn syvennykseen. Leikkaus kestää yleensä muutaman tunnin ja sen ajaksi lapsi nukutetaan. Päässä on parin päivän ajan side. Ompeleet tai hakaset poistetaan haavasta noin viikon päästä. Leikatussa korvassa ei tässä vaiheessa ole kuuloa, eikä siinä käytetä kuulolaitetta. Päivähoidosta tai koulusta pidetään lomaa yleensä viikon verran.

LAITTEEN KÄYTTÖÖNOTTO JA SÄÄDÖT

Noin 4 - 6 viikon kuluttua leikkauksesta otetaan ulkoiset osat käyttöön ja aloitetaan laitteen säätäminen (ns.ohjelmointi). Tarkoituksena on vähitellen löytää kullekin istutteen käyttäjälle sopivin kuuntelualue eli saada laitteesta suurin mahdollinen apu kuulemiseen. Säätötilanteissa, kuten yleensä kuulontutkimuksissa, on tärkeää, että lapsen reaktiot tulkitaan oikein. Läsnä voi olla joku lapselle tuttu henkilö, ja vastaukset lapselta saadaan ikätasoon sopivien leikkien avulla. Kunkin kanavan eli äänen korkeusalueen kohdalta etsitään hiljaisin lapsen kuulema ääni (kynnysarvo eli T-taso) ja voimakkain vielä miellyttävänä kuuluva ääni ( M- tai C- taso). Näiden välinen alue on kuulon käyttöalue eli ns. dynaaminen alue.

Saadut arvot ohjelmoidaan lapsen puheprosessoriin, joka lähettää vastaavat sähköiset impulssit istutteeseen laitetta käytettäessä. Nämä arvot tallennetaan myös säädössä käytetylle tietokoneelle mahdollisten myöhemmin tehtävien muutosten varalta. Varsinkin ensimmäisen käyttövuoden aikana tarvitaan yleensä useita säätökertoja, koska kuuleminen on lapselle uusi asia ja säädöissä on syytä edetä varovasti.

HUOMIOON OTETTAVAA SISÄKORVAISTUTTEEN KÄYTÖSSÄ

Istutelaitteiston käyttö on paljolti samanlaista kuin tavallisen kuulokojeenkin käyttö: ulkoiset osat pyritään pitämään käyttökunnossa suojaamalla ne vedeltä, hiekalta, muulta lialta ja kolhuilta.
Puheprosessori puetaan vaatteiden alle taskuun, pussiin tai vyöhön kiinnitettynä. Tavallisia leikkejä, monia pallopelejä ja muita urheilulajeja voi hyvin harrastaa istutteen kanssa, kunhan ulkoiset osat eivät heilu irrallaan.
Kypärän käyttö on suositeltavaa silloin kun kypärää yleensäkin käytetään pään suojana (pyöräily, ratsastus, jne ).On syytä tarkistaa, ettei kypärä ole liian tiukka istutteen kohdalta, ja muokata kypärän pehmusteita tarpeen mukaan.
Päähän, erityisesti korvan taakse kohdistuvia iskuja ja kolahduksia on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Rajuja kontaktilajeja, kuten esimerkiksi nyrkkeily, ei suositella
Uimaan, saunaan ja suihkuun mennessä ulkoiset osat riisutaan pois. Kun ulkoiset osat eivät ole paikoillaan, ei istutekorvalla kuule mitään. Kotona, päivähoidossa ja koulussa on hyvä pitää varaparistoja tai ladattuja akkuja sekä varajohtoja, ettei lapsi joudu olemaan pitkiä aikoja ilman toimivaa istutetta.

Lääkinnällisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin mentäessä pitää aina esittää henkilökunnalle kuulokeskuksesta saatu henkilökohtainen istutepotilaskortti, koska eräitä toimenpiteitä ei voi suorittaa istutteen ollessa paikallaan tai ne on suoritettava laitteen valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

Voimakas staattinen sähkö eli hankaussähkö saattaa aiheuttaa häiriöitä istutteen ohjelmointiin. Nämä häiriöt ovat yleensä korjattavissa kuulokeskuksessa, mutta haittoja voi ehkäistä muistamalla mm. seuraavat asiat:

- lasten leikkiessä muovisissa liukumäissä, tunneleissa tai pallomeressä on syytä ottaa ulkoiset osat pois

- puuvilla tai muut luonnonkuidut eivät synnytä yhtä helposti hankaussähköä kuin tekokuidut

- puettaessa laitetaan puheprosessori aina viimeisenä ja otetaan ensimmäisenä pois, jotta vaatteiden hankautuminen sitä vasten olisi vähäisintä

- autosta noustessa istutteen käyttäjän olisi hyvä pitää ovesta tai muusta metalliosasta kiinni, kunnes jalat koskettavat maata

- kun otat laitteen pois tai tarkistat sitä, kosketa lasta ensin esim. olkapäähän tai käteen ennen kuin kosketat prosessoria.

- vältä johtojen ja muiden ulkoisten osien hankautumista TV- tai tietokoneruutuun

- kauppojen varashälyttimet saattavat aiheuttaa ohimenevän, voimakkaankin häiriöäänen istutteeseen, joten virran voi hetkeksi katkaista kaupasta poistuttaessa

- lentokenttien turvatarkastuksessa voi metallinpaljastin reagoida istutteen sisäiseen osaan, joten on aina syytä pitää mukana ja esittää henkilökohtainen istutepotilaskortti, jossa laitteesta kerrotaan

- lentokoneessa on puheprosessorista, kuten muistakin tietokoneista, katkaistava virta koneen nousun ja laskeutumisen ajaksi

MITEN VOIDAAN TUKEA LAPSEN KUULON JA PUHEEN KEHITTYMISTÄ

Sisäkorvaistutteen tarkoituksena on mahdollistaa ympäristön äänten ja puheäänten kuuleminen ja sitä kautta puhekielen oppiminen. Istute ei tuo lapselle normaalia kuuloa, mutta istutteella saatava kuulo vastaa lievää, joskus keskivaikeaa kuulovikaa. Vaikka äänten kuulemista voidaan havaita lapsella jo ensimmäisten säätöjen jälkeen, tarvitaan kuulon ja puheen kehittymiseen runsaasti aikaa ja suotuisat olosuhteet.

Aikuisten tehtävänä on kuuntelun harjoitteluvaiheessa

  • huolehtia siitä, että istute on kunnossa ja käytössä mielellään lapsen koko valveillaoloajan
  • tarjota lapselle miellyttävät olosuhteet kuuntelemisen harjoitteluun esimerkiksi vähentämällä ympäristön hälyääniä
  • puhua selvästi, tavallisella äänenvoimakkuudella, ja antaa lapselle aikaa kuullun ymmärtämiseen
  • selittää, mistä mikin lapsen kuulema ääni aiheutuu
  • innostaa lasta puheen kuunteluun juttelemalla häntä kiinnostavista, siinä tilanteessa näkyvissä olevista asioista ja tapahtumista
  • osoittaa iloa lapsen kuuntelu- ja puheyrityksistä, mutta ei painostaa tai sanottaa häntä

On tärkeää muistaa, että samoin kuin lasten yleisessä kehitysnopeudessa on eroja, on niitä myös kuulon ja puheen kehityksessä. Etukäteen ei voida tarkasti ennustaa istutteella saavutettavaa kuulotulosta.

Kuntoutuksen linjoista, kuten esimerkiksi viittomakielen/viittomien käytöstä kuntoutuksen eri vaiheissa keskustellaan ja sovitaan perheen kanssa kuulokeskuskäynneillä.

Yhteystietoja

LapCi Ry , valtakunnallinen sisäkorvaistutelasten yhdistys
pj. Kaisa-Leena Harjunmaa 040-513 0845 kaisaharjunmaa@hotmail.com
siht. Sari Aures , 040-503 4870 sari.aures@tietoenator.com

Satakieliohjelma
Ohjelmajohtaja Eeva Lehto
0400 - 997 087
eeva.lehto@kuulonhuoltoliitto.fi

Kouluttaja Marja Hasan
040 - 774 2233
marja.hasan@kuulonhuoltoliitto.fi

perhekonsultti Ritva Parkas
050 - 465 3989
ritva.parkas@kuulonhuoltoliitto.fi

Laitevalmistajat :

Nucleus / Cochlear , www.cochlear.com maahantuojan edustaja Suomessa Kuulolaitekeskus ,www.oriola.fi

Med -El , www.medel.com

Clarion/ Advanced Bionics , www.cochlearimplant.com

 

Takaisin




 

 

->- Takaisin etusivulle