|

KUN
LAPSI SAA SISÄKORVAISTUTTEEN
PERUSTIETOA VANHEMMILLE, SUKULAISILLE, YSTÄVILLE JA HOITAJILLE
Tämä
opas on tarkoitettu kaikille niille, joiden perhe- tai tuttavapiirissä
on sisäkorvaistutetta (kokleaimplanttia) käyttävä tai sellaisen
lähiaikoina saava lapsi.
Suomessa käytetään tällä hetkellä kahden valmistajan sisäkorvaistutteita.
Laitekohtaiset tiedot ja opastuksen perhe saa siitä yliopistollisen
sairaalan kuulokeskuksesta, jonka asiakkaana lapsi on. Kuulokeskuksen
vastuualueeseen kuuluvat myös sisäkorvaistutteen asettamiseen
ja sopivuuteen liittyvän tiedon antaminen sekä keskustelut
perheen kanssa, esitutkimukset, leikkaus, laitteen ohjelmoinnit,
käytön opetus ja huolto sekä tarvittavien kuntoutustoimenpiteiden
järjestäminen ja seuranta.
KUULEMINEN
Ääni
on aaltomaista ilmahiukkasten liikettä, joka välittyy kuultavaksi
korvien kautta.
Äänen
voimakkuuden yksikkö on desibeli (dB). Normaalikuuloisen
ihmisen kuulokynnystaso, eli hiljaisin ääni, jonka
hän kuulee, on 0 - 20 dB:n välillä. Kuiskaus on noin 30 dB:n
ja tavallinen puhe noin 60 dB:n voimakkuista metrin päästä
kuunneltuna.
Äänen
taajuuden yksikkö hertsi (Hz ; tai vastaavasti
kHz = kilohertsi = 1000 Hz) ilmoittaa ääniaaltojen
värähtelyjen lukumäärän sekunnissa. Mitä nopeammin ääniaallot
värähtelevät, sitä korkeampana ääni kuullaan. Normaalikuuloinen
henkilö havaitsee ääniä, joiden korkeus on noin 20 - 20 000
Hz. Pianon äänialue on noin 30 - 5000 Hz.
Tavallisen
puheen vastaanottamiseen riittää yleensä se, että kuulee
ja erottelee äänet, joiden voimakkuus on 40 - 70 dB ja taajuus
250 - 5000 Hz.
Kuulovikojen
asteen luokituksessa käytetään usein keskeiseltä puheäänialueelta
(500, 1000, 2000 ja 4000 Hz) mitattujen kuulokynnysten keskiarvoa
paremmassa korvassa. Mikäli tämä keskiarvo on alle 20 dB,
katsotaan kuulon olevan normaali.
Kuulovian
vaikeusasteluokitus EU:n asiantuntijatyöryhmän (1996)
mukaan :
| Kuulovian
aste |
kuulokynnysten
keskiarvo |
| |
|
| lievä
kuulovika |
20
dB - 40 dB |
| keskivaikea
kuulovika |
40
dB - 70 dB |
| vaikea
kuulovika |
70
dB - 95 dB |
| erittäin
vaikea kuulovika |
95
dB tai enemmän |
| |
|
KORVAN
RAKENNE
Ulkokorva
muodostuu korvalehdestä ja korvakäytävästä. Korvalehti kokoaa
ja vahvistaa ääntä ja auttaa osaltaan paikallistamaan, mistä
suunnasta ääni tulee.
Korvakäytävää
pitkin ääni kulkee välikorvaan, jonka uloimpana rakenteena
oleva tärykalvo värähtelee rummun kalvon tapaan ääniaaltojen
osuessa siihen. Tärykalvoon kiinnittyvät kuuloluut vasara,
alasin ja jalustin ovat niveltyneet toisiinsa. Ne vahvistavat
äänenpaineen aiheuttamaa värähtelyä ilman täyttämässä välikorvassa
ja siirtävät värähtelyn soikean ikkunan kautta sisäkorvaan.
Sisäkorvan
muodostavat tasapainon säätelyyn osallistuva tasapainoelin
(vestibulaarielin) ja simpukka, jossa varsinainen kuuloelin
sijaitsee.
Simpukka
eli koklea (cochlea) on kotilon muotoinen ja nesteen
täyttämä. Simpukan tyviosassa olevat kuuloaistinsolut vastaanottavat
ja lähettävät eteenpäin tietoa kaikkein korkeimmista äänistä,
simpukan kärjessä olevat puolestaan kaikkein matalimmista
äänistä, ja näiden välissä olevat solut tällä välillä olevista
äänenkorkeuksista. Kun neste värähtelee simpukassa äänenpaineen
voimasta, liikkuvat myös siellä olevaan tyvikalvoon kiinnittyneet
karvamaiset aistinsolut ja niiden karvat taipuvat Tällöin
syntyy pieniä sähköimpulsseja jotka välittyvät likeisiin kuulohermon
säikeisiin. Kuulohermoa pitkin nämä hermoimpulssit kulkevat
aivojen kuorikerroksen kuulokeskuksiin, joissa ne aistitaan
ja tulkitaan erilaisiksi kuulluiksi ääniksi, mm. liikenteen,
koneiden, eläinten ja luonnon ääniksi sekä puheeksi. Näiden
äänten tunnistamiseen tarvitaan kuuloerottelukykyä ja kuulokokemuksiin
perustuvaa äänten tunnistamiskykyä.

KUULOKOJEET
Kuuloviasta
aiheutuvia kuulovaikeuksia on jo vuosikymmenten ajan pystytty
lieventämään akustisten eli ääntä vahvistavien kuulokojeiden
avulla. Kuulokojeen / kuulokojeiden valinnan ja sovituksen
asiantuntijoita ovat audiologilääkärit ja kuulontutkijat.
Korvantauskuulokojeissa
mikrofoni ja vahvistin ovat korvalehden takana, ja vahvistettu
ääni johdetaan korvakappaleen kanavan läpi korvakäytävään.
Korvantauskojeita on sekä lievään, keskivaikeaan, vaikeaan
että erittäin vaikeaan kuulovikaan sopivia. Monet kojeet ovat
yksilöllisesti ohjelmoitavia ja niiden ohjelmia voidaan kaukosäätimellä
ohjata erilaisten kuunteluolosuhteiden mukaan.
Korvakäytäväkojeet,
joita pidetään korvalehden kuopassa tai korvakäytävän suulla
sopivat lieviin ja keskivaikeisiin kuulovikoihin. Pienen kokonsa
vuoksi ne edellyttävät käyttäjältään hyvää sorminäppäryyttä.
Taskukojeet
sopivat käyttöominaisuuksiltaan varsinkin ikääntyneille, mutta
joskus niitä käytetään myös pikkulapsilla. Mikrofoni ja vahvistin
sekä virtalähteenä toimivat paristot ovat kaulapussissa tai
taskussa kannettavassa osassa. Kuuloke on johdon päässä korvakappaleeseen
kiinnitettynä. Taskukojeissa on mahdollisuus suureen äänen
vahvistukseen, ja käyttökytkimet ovat kookkaammat kuin pienissä
kuulokojeissa.
Luujohtokuulokojeita
voidaan käyttää eräissä välikorvakuulovioissa. Ne voidaan
kiinnittää pantaan tai silmälasin sankaan, tai ne voidaan
leikkauksessa kiinnittää korvan taakse pään luuhun.
SISÄKORVAISTUTE
Sisäkorvaistutteen
eli kokleaimplantin käyttämistä voidaan harkita, jos kyseessä
on vaikea- tai erittäin vaikea- asteinen, molemminpuolinen
sisäkorvakuulovika, eikä tavallisten, akustisten kuulokojeiden
avulla saavuteta puheen vastaanottamiseen riittävää kuuloa.
Sisäkorvaistute on toiminnaltaan sähköinen kuulokoje, jolla
korvataan sisäkorvan puuttuvaa tai vajavaista toimintaa. Näitä
laitteita on käytetty 1960-luvulta alkaen, ja Suomessa vuodesta
1985, jolloin ne olivat vielä yksikanavaisia ja niitä käytettiin
vain kuuroutuneilla aikuisilla. Suomessa ensimmäiset syntymästään
asti vaikea-asteisesti kuulovikaiset lapset saivat sisäkorvaistutteet
vuonna 1997. Nykyisin suurin osa sisäkorvaistutteen saavista
lapsista on syntymästään asti vaikeasti tai erittäin vaikeasti
kuulovikaisia tai ennen puheenoppimisikää kuuroutuneita. Tällöin
sisäkorvaistute pyritään asettamaan lapselle alle 3-vuotiaana.
Myöhemmin kuuroutuneet voivat saada laitteen kun sen soveltuvuus
on esitutkimuksin selvitetty.
Sisäkorvaistutelaitteisto
koostuu sisäisistä ja ulkoisista osista. Ulkoisiin
osiin kuuluva mikrofoni on korvan takana kuten korvantauskuulokoje.
Korvakappaletta sen sijaan ei tarvita, ellei sillä haluta
parantaa mikrofonin paikallaan pysymistä. Mikrofonin vastaanottama
ääni kulkee pieneen tietokoneeseen eli puheprosessoriin,
jossa äänisignaali muutetaan digitaaliseksi koodiksi. Puheprosessorista
signaali etenee korvan takana olevaan lähettimeen ja
siirtyy ihon läpi istutteen sisäiseen osaan.
Lähetin pysyy paikallaan ihon päällä pienen magneetin avulla.
Istutteen sisäisissä osissa koodi puretaan ja tiedot vastaanotetusta
äänestä siirtyvät simpukkaan asetetun elektrodinauhan
kautta kuulohermoa pitkin aivojen kuorikerroksen kuulokeskuksiin.
Nykyisin
on käytössä ulkoisilta osiltaan kahdentyyppisiä istutelaitteistoja.
Toisessa tyypissä on erillinen, taskussa kannettava puheprosessori,
toisessa tyypissä puheprosessorikin on korvan takana olevassa
osassa.
Taskuprosessori

Korvantausprosessori
 
Miten
sisäkorvaistute (kokleaimplantti) toimii

1.
Mikrofoni ottaa vastaan äänen
2. Äänisignaali siirtyy puheprosessoriin
3. Ääni koodataan digitaaliseen muotoon
4. Koodattu äänisignaali etenee puheprosessorista korvan takan
olevaan lähettimeen
5. Ääni siirtyy ihon läpi sisäiseen istuteosaan
6. Istute purkaa vastaanottamansa koodin
7. Tiedot äänestä siirtyvät simpukkaan asetettuun elektrodinauhaan
ja kuulohermon säikeisiin
8.Hermoimpulssit siirtyvät aivojen kuulokeskuksiin joissa
ne tulkitaan erilaisiksi ääniksi
LEIKKAUS
Sisäkorvaistutteen
sisäiset osat asetetaan paikoilleen korvaleikkauksessa
yliopistollisessa keskussairaalassa. Leikkaus voidaan suorittaa
vain jos lapsi on terve,joten esimerkiksi korvatulehdus on
hoidettava sitä ennen. Yleensä lapset viipyvät sairaalassa
leikkauksen jälkeen 3 - 4 päivää. Vanhemmat tai toinen heistä
voi yleensä olla sairaalassa mukana. Leikkauksessa istutteen
elektrodiosa viedään simpukan sisään ja vastaanotin - magneettiosa
kiinnitetään päänahan alle luuhun tehtyyn syvennykseen. Leikkaus
kestää yleensä muutaman tunnin ja sen ajaksi lapsi nukutetaan.
Päässä on parin päivän ajan side. Ompeleet tai hakaset poistetaan
haavasta noin viikon päästä. Leikatussa korvassa ei tässä
vaiheessa ole kuuloa, eikä siinä käytetä kuulolaitetta. Päivähoidosta
tai koulusta pidetään lomaa yleensä viikon verran.
LAITTEEN
KÄYTTÖÖNOTTO JA SÄÄDÖT
Noin
4 - 6 viikon kuluttua leikkauksesta otetaan ulkoiset osat
käyttöön ja aloitetaan laitteen säätäminen (ns.ohjelmointi).
Tarkoituksena on vähitellen löytää kullekin istutteen käyttäjälle
sopivin kuuntelualue eli saada laitteesta suurin mahdollinen
apu kuulemiseen. Säätötilanteissa, kuten yleensä kuulontutkimuksissa,
on tärkeää, että lapsen reaktiot tulkitaan oikein. Läsnä voi
olla joku lapselle tuttu henkilö, ja vastaukset lapselta saadaan
ikätasoon sopivien leikkien avulla. Kunkin kanavan eli äänen
korkeusalueen kohdalta etsitään hiljaisin lapsen kuulema ääni
(kynnysarvo eli T-taso) ja voimakkain vielä miellyttävänä
kuuluva ääni ( M- tai C- taso). Näiden välinen alue on kuulon
käyttöalue eli ns. dynaaminen alue.
Saadut arvot ohjelmoidaan lapsen puheprosessoriin, joka lähettää
vastaavat sähköiset impulssit istutteeseen laitetta käytettäessä.
Nämä arvot tallennetaan myös säädössä käytetylle tietokoneelle
mahdollisten myöhemmin tehtävien muutosten varalta. Varsinkin
ensimmäisen käyttövuoden aikana tarvitaan yleensä useita säätökertoja,
koska kuuleminen on lapselle uusi asia ja säädöissä on syytä
edetä varovasti.
HUOMIOON OTETTAVAA SISÄKORVAISTUTTEEN KÄYTÖSSÄ
Istutelaitteiston
käyttö on paljolti samanlaista kuin tavallisen kuulokojeenkin
käyttö: ulkoiset osat pyritään pitämään käyttökunnossa suojaamalla
ne vedeltä, hiekalta, muulta lialta ja kolhuilta.
Puheprosessori puetaan vaatteiden alle taskuun, pussiin
tai vyöhön kiinnitettynä. Tavallisia leikkejä, monia pallopelejä
ja muita urheilulajeja voi hyvin harrastaa istutteen kanssa,
kunhan ulkoiset osat eivät heilu irrallaan.
Kypärän käyttö on suositeltavaa silloin kun kypärää
yleensäkin käytetään pään suojana (pyöräily, ratsastus, jne
).On syytä tarkistaa, ettei kypärä ole liian tiukka istutteen
kohdalta, ja muokata kypärän pehmusteita tarpeen mukaan.
Päähän, erityisesti korvan taakse kohdistuvia iskuja ja kolahduksia
on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Rajuja kontaktilajeja,
kuten esimerkiksi nyrkkeily, ei suositella
Uimaan, saunaan ja suihkuun mennessä ulkoiset osat
riisutaan pois. Kun ulkoiset osat eivät ole paikoillaan, ei
istutekorvalla kuule mitään. Kotona, päivähoidossa ja koulussa
on hyvä pitää varaparistoja tai ladattuja akkuja sekä
varajohtoja, ettei lapsi joudu olemaan pitkiä aikoja ilman
toimivaa istutetta.
Lääkinnällisiin
tutkimuksiin ja toimenpiteisiin mentäessä pitää aina esittää
henkilökunnalle kuulokeskuksesta saatu henkilökohtainen istutepotilaskortti,
koska eräitä toimenpiteitä ei voi suorittaa istutteen ollessa
paikallaan tai ne on suoritettava laitteen valmistajan antamien
ohjeiden mukaisesti.
Voimakas
staattinen sähkö eli hankaussähkö saattaa aiheuttaa häiriöitä
istutteen ohjelmointiin. Nämä häiriöt ovat yleensä korjattavissa
kuulokeskuksessa, mutta haittoja voi ehkäistä muistamalla
mm. seuraavat asiat:
-
lasten leikkiessä muovisissa liukumäissä, tunneleissa tai
pallomeressä on syytä ottaa ulkoiset osat pois
-
puuvilla tai muut luonnonkuidut eivät synnytä yhtä helposti
hankaussähköä kuin tekokuidut
-
puettaessa laitetaan puheprosessori aina viimeisenä ja otetaan
ensimmäisenä pois, jotta vaatteiden hankautuminen sitä vasten
olisi vähäisintä
-
autosta noustessa istutteen käyttäjän olisi hyvä pitää ovesta
tai muusta metalliosasta kiinni, kunnes jalat koskettavat
maata
-
kun otat laitteen pois tai tarkistat sitä, kosketa lasta ensin
esim. olkapäähän tai käteen ennen kuin kosketat prosessoria.
-
vältä johtojen ja muiden ulkoisten osien hankautumista TV-
tai tietokoneruutuun
-
kauppojen varashälyttimet saattavat aiheuttaa ohimenevän,
voimakkaankin häiriöäänen istutteeseen, joten virran voi hetkeksi
katkaista kaupasta poistuttaessa
-
lentokenttien turvatarkastuksessa voi metallinpaljastin reagoida
istutteen sisäiseen osaan, joten on aina syytä pitää mukana
ja esittää henkilökohtainen istutepotilaskortti, jossa laitteesta
kerrotaan
-
lentokoneessa on puheprosessorista, kuten muistakin tietokoneista,
katkaistava virta koneen nousun ja laskeutumisen ajaksi
MITEN
VOIDAAN TUKEA LAPSEN KUULON JA PUHEEN KEHITTYMISTÄ
Sisäkorvaistutteen
tarkoituksena on mahdollistaa ympäristön äänten ja puheäänten
kuuleminen ja sitä kautta puhekielen oppiminen. Istute ei
tuo lapselle normaalia kuuloa, mutta istutteella saatava kuulo
vastaa lievää, joskus keskivaikeaa kuulovikaa. Vaikka äänten
kuulemista voidaan havaita lapsella jo ensimmäisten säätöjen
jälkeen, tarvitaan kuulon ja puheen kehittymiseen runsaasti
aikaa ja suotuisat olosuhteet.
Aikuisten
tehtävänä on kuuntelun harjoitteluvaiheessa
-
huolehtia siitä, että istute on kunnossa ja käytössä mielellään
lapsen koko valveillaoloajan
-
tarjota lapselle miellyttävät olosuhteet kuuntelemisen harjoitteluun
esimerkiksi vähentämällä ympäristön hälyääniä
- puhua
selvästi, tavallisella äänenvoimakkuudella, ja antaa lapselle
aikaa kuullun ymmärtämiseen
-
selittää, mistä mikin lapsen kuulema ääni aiheutuu
-
innostaa lasta puheen kuunteluun juttelemalla häntä kiinnostavista,
siinä tilanteessa näkyvissä olevista asioista ja tapahtumista
- osoittaa
iloa lapsen kuuntelu- ja puheyrityksistä, mutta ei painostaa
tai sanottaa häntä
On
tärkeää muistaa, että samoin kuin lasten yleisessä kehitysnopeudessa
on eroja, on niitä myös kuulon ja puheen kehityksessä. Etukäteen
ei voida tarkasti ennustaa istutteella saavutettavaa kuulotulosta.
Kuntoutuksen
linjoista, kuten esimerkiksi viittomakielen/viittomien käytöstä
kuntoutuksen eri vaiheissa keskustellaan ja sovitaan perheen
kanssa kuulokeskuskäynneillä.
Yhteystietoja
LapCi
Ry , valtakunnallinen sisäkorvaistutelasten yhdistys
pj. Kaisa-Leena Harjunmaa 040-513 0845 kaisaharjunmaa@hotmail.com
siht. Sari Aures , 040-503 4870 sari.aures@tietoenator.com
Satakieliohjelma
Ohjelmajohtaja Eeva Lehto
0400 - 997 087
eeva.lehto@kuulonhuoltoliitto.fi
Kouluttaja
Marja Hasan
040 - 774 2233
marja.hasan@kuulonhuoltoliitto.fi
perhekonsultti
Ritva Parkas
050 - 465 3989
ritva.parkas@kuulonhuoltoliitto.fi
Laitevalmistajat
:
Nucleus
/ Cochlear , www.cochlear.com
maahantuojan edustaja Suomessa Kuulolaitekeskus ,www.oriola.fi
Med
-El , www.medel.com
Clarion/
Advanced Bionics , www.cochlearimplant.com
Takaisin
|